keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Paras villiruoka-aiheinen resurssi!
Paras mahdollinen virtuaalinen oppimisympäristö villiruoasta on Facebookin Villiruoka-ryhmä! Tervetuloa mukaan! :)
tiistai 3. syyskuuta 2013
Auta mua auttaan sua
Tänä syksynä on aika heittää kehiin jotain mitä olen koko kesän valmistellut, verkkokauppa ja kattava sarja erilaisia villejä hyvinvointituotteita! Villimiehen elo ei ole ollut taloudellisesti kovin nousujohteista, joten tarvitsen sinun apuasi alkuun pääsemiseksi ja tarjoan samalla mahdollisuuden päästä tutustumaan tuotteisiini ensimmäisten joukossa.
Diili 1:
70g Erämaan pakuria paloina (riittää moneen kymmeneen litraan valmista teetä)
30 ml Erämaan pakuriuutetta (vahva tuplauutos)
2 testipakkausta vielä julkistamattomista tuotteista
= 30 euroa
Diili 2:
60g Pettujauhetta
60g Pettujauhetta
30 ml Erämaan pakuriuutetta (vahva tuplauutos)
2 testipakkausta vielä julkistamattomista tuotteista
= 25 euroa
Hinnat sisältävät postikulut, tutuille voin toimittaa suoraan kouraan!
Tilaukset sähköpostiin: munvillielo@gmail.com
Tai luuriin: 0400484772
Aurinkoista syksyä!
-Heikki
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Villit tissit!
Naisia on vuosikymmeniä peloteltu pitämään rintaliivejä, jotta heidän rintansa eivät alkaisi roikkua ja rintojen kantaminen ei aiheuttaisi selkäkipuja. Kuten monessa muussakin Babywrongin pelottelutaktiikalla myytävässä tuotteessa, totuus on juurikin päinvastainen.
Ranskalaisessa 15 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa on todettu rintaliivien käytön nimenomaan tekevän rinnoista roikkuvampia ja aiheuttavan enemmän selkäkipuja. Tutkitut villit tissit olivat kiinteämpiä ja terhakampia kuin verrokkina olleet liiveihin ahdetut rinnat. Tutkimuksessa naiset jotka antoivat tissiensä olla villinä, kokivat 7mm kohotuksen nänneissään vuositasolla.
Rintaliivien käyttö surkastuttaa rintoja kannattelevaa kudosta, joten
valitettavasti nuoresta asti liivejä käyttäneet ovat tulleet niistä
"riippuvaisiksi". Näin ollen naiset jotka ovat vuosikausia käyttäneet liivejä eivät välttämättä hyödy niiden poisjättämisestä. Tutkimuksessa mukana ollut, kaksi vuotta tissejään villiinnyttänyt 28-vuotias Capucine oli kuitenkin tyytyväinen:
"There are multiple benefits: I breathe more easily, I carry myself better, and I have less back pain."
torstai 3. tammikuuta 2013
Parhaat villiruokakirjat
Vaikka tekemällä oppii parhaiten, on näin talvella mukavaa pahimpaan yrttikuumeeseen lueskella kirjoja aiheesta. Usein on kysytty, mitkä olisivat niitä parhaita villiruokakirjoja aloitteleville. Tässä mielestäni parhaita saatavilla olevia kirjoja.
Ulkomaalaisia laadukkaita kirjoja löytyy hyvin paljon, nostan niistä tässä esiin yhden:
Miles Irving: The Forager Handbook
Brittiläisen pitkän linjan villimiehen, Miles Irvingin teos on parhaita koskaan lukemiani villiruokakirjoja. Briteissä on paljon samoja kasveja kuin täällä, joten kirja soveltuu hyvin englantia taitavalle suomalaiselle! Forager handbookin voi saada halvemmalla muualta, mutta suosittaisin tilaamaan sen suoraan Milesin firmasta, jolloin saat signeeratun kopion ja Miles paremman palkkion työstään skipattaessa välistävetäjät!
Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja
Sami Tallbergin helposti lähestyttävässä keittokirjassa on 60:n yrtin monipuolinen valikoima. Itselle mieluisinta antia on kirjan gastronomiset vinkit!
Edullisimmin tällä hetkellä Adlibriksestä.
Samilta on tullut myös pari muuta villiruokakirjaa, Mäti - helmiä lautasella sekä Koivunmahlaa ja kaviaaria, joihin en ole vielä ehtinyt tutustua.
Turkka Aaltosen kirjat:
Turkka Aaltonen on tehnyt useamman aivan mahtavan villiruokakirjan, joiden saatavuus on valitettavasti nykyään heikkoa. Kirjakaupoista voi vielä löytyä Nalle Coranderin kanssa yhdessä toteutettua Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit-kirjaa, joka on loistava teos. Kirja tarjoaa pintapuoliset tiedot sadoista eri kasveista. Tunnistukseen kirja tarvitsee kaverikseen kasvion. Jos minun pitäisi valita vain yksi villiyrttikirja hyllyyni, se olisi tämä. Viime vuonna löytyi vielä nettikirjakaupoista helposti, tätä kirjoittaessani pikaisella googlailulla en löytänyt enää.
Käytettynä voi jostain tuurilla löytyä Turkan muitakin kirjoja, joista esim. Lallin pidot ja Eränkävijän ruokakirja ovat aivan mahtavaa luettavaa!
Toivo Rautavaaran kirjat:
Professori Rautavaaran kirjoja ei valitettavasti ole uutena saatavilla lainkaan, mutta niistä on otettu sen verran suuria painoksia, että löytyy helposti antikvariaateista, antikvaari.net:stä ja mummoloiden kirjahyllyistä. Itse olen nauttinut suuresti seuraavista:
Miten luonto parantaa
Mihin kasvimme kelpaavat
Terveysteetä luonnonkasveista
Mihin marjamme kelpaavat
Mihin sienemme kelpaavat
Joskus verorahoja käytetään hyviinkin juttuihin, Puolustusvoimien 1985 julkaisema Luonnonmuonaohje löytyy netistä PDF:nä. Vähän tietoa kasveista, mutta selviytymistilanteeseen arvokkaita laittoman tehokkaita kalastus- ja metsästysvinkkejä.
Paras tapa kuitenkin tutustua yrtteihin on jalkautua niiden pariin. Itse olen huomannut, että kannattaa mielummin opetella yksi kasvi huolella käytännön kautta, kuin pyrkiä ulkoa oppimaan tietoja suuresta määrää kasveja.
Ulkomaalaisia laadukkaita kirjoja löytyy hyvin paljon, nostan niistä tässä esiin yhden:
Miles Irving: The Forager Handbook
Brittiläisen pitkän linjan villimiehen, Miles Irvingin teos on parhaita koskaan lukemiani villiruokakirjoja. Briteissä on paljon samoja kasveja kuin täällä, joten kirja soveltuu hyvin englantia taitavalle suomalaiselle! Forager handbookin voi saada halvemmalla muualta, mutta suosittaisin tilaamaan sen suoraan Milesin firmasta, jolloin saat signeeratun kopion ja Miles paremman palkkion työstään skipattaessa välistävetäjät!
Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja
Sami Tallbergin helposti lähestyttävässä keittokirjassa on 60:n yrtin monipuolinen valikoima. Itselle mieluisinta antia on kirjan gastronomiset vinkit!
Edullisimmin tällä hetkellä Adlibriksestä.
Samilta on tullut myös pari muuta villiruokakirjaa, Mäti - helmiä lautasella sekä Koivunmahlaa ja kaviaaria, joihin en ole vielä ehtinyt tutustua.
Turkka Aaltosen kirjat:
Turkka Aaltonen on tehnyt useamman aivan mahtavan villiruokakirjan, joiden saatavuus on valitettavasti nykyään heikkoa. Kirjakaupoista voi vielä löytyä Nalle Coranderin kanssa yhdessä toteutettua Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit-kirjaa, joka on loistava teos. Kirja tarjoaa pintapuoliset tiedot sadoista eri kasveista. Tunnistukseen kirja tarvitsee kaverikseen kasvion. Jos minun pitäisi valita vain yksi villiyrttikirja hyllyyni, se olisi tämä. Viime vuonna löytyi vielä nettikirjakaupoista helposti, tätä kirjoittaessani pikaisella googlailulla en löytänyt enää.
Käytettynä voi jostain tuurilla löytyä Turkan muitakin kirjoja, joista esim. Lallin pidot ja Eränkävijän ruokakirja ovat aivan mahtavaa luettavaa!
Toivo Rautavaaran kirjat:
Professori Rautavaaran kirjoja ei valitettavasti ole uutena saatavilla lainkaan, mutta niistä on otettu sen verran suuria painoksia, että löytyy helposti antikvariaateista, antikvaari.net:stä ja mummoloiden kirjahyllyistä. Itse olen nauttinut suuresti seuraavista:
Miten luonto parantaa
Mihin kasvimme kelpaavat
Terveysteetä luonnonkasveista
Mihin marjamme kelpaavat
Mihin sienemme kelpaavat
Joskus verorahoja käytetään hyviinkin juttuihin, Puolustusvoimien 1985 julkaisema Luonnonmuonaohje löytyy netistä PDF:nä. Vähän tietoa kasveista, mutta selviytymistilanteeseen arvokkaita laittoman tehokkaita kalastus- ja metsästysvinkkejä.
Paras tapa kuitenkin tutustua yrtteihin on jalkautua niiden pariin. Itse olen huomannut, että kannattaa mielummin opetella yksi kasvi huolella käytännön kautta, kuin pyrkiä ulkoa oppimaan tietoja suuresta määrää kasveja.
lauantai 22. joulukuuta 2012
Jakamisen ilo
"Miten minä saan tämän nälkäisen hädästä mahdollisimman suuren hyödyn? Kuinka paljon hän on valmis maksamaan jos pelastan hänet? Onko hän edes maksukykyinen hyvittämään tätä minulle jatkossa?"
Tällaiset ajatustottumukset ovat periytyneitä, eivätkä osa luontaista ihmisyyttä. Mieti vaikka elämääsi, milloin olet kokenut suurinta onnea? Omakohtaisesti nämä kokemukset ovat juurikin niissä hetkissä, kun olen voinut auttaa jotakuta tai jakaa jotakin sitä tarvitsevalle.
Tässä yksi inspiroivimmista näkemistäni Youtube-videoista ikinä! Huikeaa jakamisen iloa!
Jos silti vielä ajattelet, että kapitalismi on jees ja ahneus on luonnollinen osa ihmisluontoa, ei hätää. Taistelemme puolestasi vaikka oletkin vielä unessa.
perjantai 21. joulukuuta 2012
Villimiehen kaupunki
Villimieheltä terveisiä!
Käytiin tuossa Suomen puhdasverisimmän ihmisen, eli Sepin kanssa pikku roadtripillä Lappeenrannassa, Villimiehen kaupungissa. Leprassa oli sen verran villi meininki, että se teki meikään syvän vaikutuksen.
Flow vei meidät lähteen kautta Cacao Flowille, joka saa meikän täydet suositukset maamme tämän hetken parhaana ravitsemusliikkeenä! Cacao Flowilla eniten teki vaikutusta se, miten nätisti jengi toimi aidosti yhteisölliseltä pohjalta.
Pekka väänsi sellaiset setit että huhhuh!
Tommi kertoo lisää missiosta:
"Cacao Flow:n missiohan on yhdistää meidät ja kehittää yhteisöjen voimilla toimivat "ruokala-bilemestat". Ruuat koostuu tietysti niin paljolti lähivillisapuskasta kuin toteutettavissa on, omaa tuotantoa sekä pelloilta että joka Freshtaurantista (paikan päällä tehdään idut, versot, hapatteet..), lähiluomutilojen kanssa tiiviit yhteystyöt ja jotain planeetan parraimpii supereita sekä idän luonnonlääketieteitten yrttejä LÄÄKKEIKSI myös. Cacao Flow ja tulevat Cacao flowt tehdään kierrätysmateriaaleista, kehitys on aina jatkuvaa kohti puhtainta, luontoystävällistä, terveintä ja totuudellisinta meininkiä. Yhdistymällä uskomme tämän mahdollistuvan ja leviävän koko planeetalle . Tarkoitus tulla mistään riippumattomaksi, itsenäiseksi ja omavaraiseksi yhteisöksi kunnes koko maailma "pelittää". Flow-Kollektiivi tai Flow Family onkin sitten se keskus, jonka ympärillä Cacao Flow, Soma Flow, Flow Ayurveda, Wild Flow, Flow Wear, Raw Flow, Flow Fitness, Flow Meditation ym. kaikki toimivat ja mahdollistivat. Yhdessä yhdistymällä yhteisöksi pääsemme jokainen toteuttamaan just sitä mitä halutaankin ja mitkä on niitä omia vahvuuksia."
Cacao Flow:ssa pidin ekan "Kaikkein villeimmät jutut"-luennon. Saatiin mielenkiintoiset jutut pystyyn ja muutama tunti meni kuin siivillä. Jos nappaa, ekat 40 minuuttia audiota löytyy täältä. Massiivinen paketti kaikesta villistä, aihealueina kaikki mahdollinen ihmisen kehityksestä villiin seksiin. Jos haluat meikän luennoimaan villiruoasta tai mistä tahansa muusta villistä, ota yhteyttä.
Seuraavaksi oon vauhdissa Porissa 12.1. villiruoka-aiheisen luennon merkeissä!
perjantai 7. joulukuuta 2012
Katto pään päällä
Tänään aamulla heräsin hyvän ystäväni lattialta säkkituolista. Maailman hurmaavin koira innostui heti heräämisestäni siinä määrin, että olisi ollut tosi vaikeaa olla hymyilemättä. Minulla oli mukavan lämmin ja tunsin oloni äärettömän kiitolliseksi, etenkin koska olin viettänyt edellisen yöni valitettavasti vanhassa mummulassani 14-asteisessa lämmössä.
Suurimman osan elämääni pidin täysin itsestään selvänä, että mulla on katto pään päällä, lämpöä, vettä ja sähköä käytettävissä, enkä osannut arvostaa näitä asioita tarpeeksi. Hyvinvoivassa Suomessa noi on kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä saatavilla.
Nyt olen ollut 16 kuukautta asunnottomana, tosin täysin omasta tahdostani. Irtisanoin vuokra-asuntoni kesällä 2010, suurimpana syynä se, että etenkin tuohon aikaan olin hyvin liikkuvainen. Halusin kokeilla vapautta tietystä osoitteesta ja rutiineista. Täytyy sanoa, että tämä on ollut upeaa aikaa. Oon oppinut paljon itsestäni, muista, elämästä, vapaudesta, villiydestä, turvattomuudesta, irtonaisuudesta, läsnäolosta, ihmissuhteista ja mitä erilaisimmissa paikoissa nukkumisesta.
Todellakin, hurjien vapaus-fiilisten lisäksi oon myös käynyt läpi vahvoja turvattomuuden tunteita, muistuu mieleen kun viime talvena istuin Tampereen juna-aseman tunnelissa pari tuntia tippa silmässä, kun en tiennyt yhtään mihin lähtisin. Oisin halunnut vain yöksi kotiin, jota ei ollut.
Myös se, että kuinka riippuvainen oikeasti olenkaan muista ihmisistä on konkretisoitunut niin, että arvostan koko lajiamme aikaisempaa enemmän. Tuskin olisin selvinnyt hengissä yksin tätä aikaa. Olemassaoloni on täysin riippuvaista ostetun ruokani tuottajista, sähköyhtiön asentajista, Onnibussin kuskeista, aasialaisista jotka ovat kasanneet läppärini ja ennen kaikkea omasta lähipiiristäni, ystävistäni.
"I am what I am because of who WE are." -Lil' Joe
Nyt kun olen saanut perspektiiviä riippuvuuteeni muista, arvostan muita ihmisiä aiempaa enemmän. Suuret kiitokset kaikille teille rakkaille, jotka ootte majoittaneet meikää, saunoittaneet, lainanneet latureita sun muuta tavaraa, antaneet mun pestä pyykkiä ja ylipäänsä olleet läsnä! <3
Olen lapsesta asti ollut ehkä liiankin itsenäinen. Äitini kertoi minun tahtoneen vaihtaa vaipatkin "ITTE". Avun pyytäminen on jostain syystä ollut aina todella vaikeaa. Oon ennemmin nähnyt 1000-kertaisen vaivan tai antanut hommieni kusta, kuin uskaltanut pyytää apua. Tämä iso läksy kaikkien meidän keskinäisestä riippuvuudesta on auttanut mua hyväksymään sitä, että kaikkea en voi hoitaa itse ja monesti on hyvä pyytää muiden apua. Huomasinkin, että ystäväni auttavat minua hyvin mielellään kaikessa mahdollisessa, kuten minäkin heitä.
Onneksi olen siunattu isolla määrällä kavereita ja ystäviä. Minun on helppo löytää lämmin ja mukava yöpaikka vielä tosi hyvässä seurassa. Monesti asemilla hengaillessani oon jututtanut kadun miehiä, heittänyt niille safkaa, kolikoita tai tupakkaa ja kuunnellut heidän kokemuksiaan elämästä. Jos minulla on helppoa, niin sitä elämä ei ole 60-kymppiselle kusihousupulsulle. Niille tyypeille nostan hattua. Monen tarina tuntuu olevan pääpiirteissään se, että tyyppi on ollut liian herkkä jaksamaan tässä ihmisluonteen vastaisessa kilpailuoravanpyörässä.
Täytyy myöntää että nyt alan olemaan tosi kyllästynyt tähän reppuelämään. Pidemmän päälle ilman omaa kotia oleminen on tuonut mulle jatkuvaa perusturvallisuus-stressiä. Myös kaikkien positiivisten rutiinien ylläpitäminen on mahdotonta ja tuotteliaisuus kärsii pahasti, kun toimiston virkaa ajaa nämä bussit. Kavereiden nurkissa on myös välillä haastavaa jaksaa keskittyä hommien hoitoon.
"Kyllä routa porsaan kotiin ajaa."
Niin, ja eiköhän se kevät taas aja tämän porsaan reppu selässä ympäri Suomen kesälaitumia. :)
Suurimman osan elämääni pidin täysin itsestään selvänä, että mulla on katto pään päällä, lämpöä, vettä ja sähköä käytettävissä, enkä osannut arvostaa näitä asioita tarpeeksi. Hyvinvoivassa Suomessa noi on kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä saatavilla.
Nyt olen ollut 16 kuukautta asunnottomana, tosin täysin omasta tahdostani. Irtisanoin vuokra-asuntoni kesällä 2010, suurimpana syynä se, että etenkin tuohon aikaan olin hyvin liikkuvainen. Halusin kokeilla vapautta tietystä osoitteesta ja rutiineista. Täytyy sanoa, että tämä on ollut upeaa aikaa. Oon oppinut paljon itsestäni, muista, elämästä, vapaudesta, villiydestä, turvattomuudesta, irtonaisuudesta, läsnäolosta, ihmissuhteista ja mitä erilaisimmissa paikoissa nukkumisesta.
Todellakin, hurjien vapaus-fiilisten lisäksi oon myös käynyt läpi vahvoja turvattomuuden tunteita, muistuu mieleen kun viime talvena istuin Tampereen juna-aseman tunnelissa pari tuntia tippa silmässä, kun en tiennyt yhtään mihin lähtisin. Oisin halunnut vain yöksi kotiin, jota ei ollut.
Myös se, että kuinka riippuvainen oikeasti olenkaan muista ihmisistä on konkretisoitunut niin, että arvostan koko lajiamme aikaisempaa enemmän. Tuskin olisin selvinnyt hengissä yksin tätä aikaa. Olemassaoloni on täysin riippuvaista ostetun ruokani tuottajista, sähköyhtiön asentajista, Onnibussin kuskeista, aasialaisista jotka ovat kasanneet läppärini ja ennen kaikkea omasta lähipiiristäni, ystävistäni.
"I am what I am because of who WE are." -Lil' Joe
Nyt kun olen saanut perspektiiviä riippuvuuteeni muista, arvostan muita ihmisiä aiempaa enemmän. Suuret kiitokset kaikille teille rakkaille, jotka ootte majoittaneet meikää, saunoittaneet, lainanneet latureita sun muuta tavaraa, antaneet mun pestä pyykkiä ja ylipäänsä olleet läsnä! <3
Olen lapsesta asti ollut ehkä liiankin itsenäinen. Äitini kertoi minun tahtoneen vaihtaa vaipatkin "ITTE". Avun pyytäminen on jostain syystä ollut aina todella vaikeaa. Oon ennemmin nähnyt 1000-kertaisen vaivan tai antanut hommieni kusta, kuin uskaltanut pyytää apua. Tämä iso läksy kaikkien meidän keskinäisestä riippuvuudesta on auttanut mua hyväksymään sitä, että kaikkea en voi hoitaa itse ja monesti on hyvä pyytää muiden apua. Huomasinkin, että ystäväni auttavat minua hyvin mielellään kaikessa mahdollisessa, kuten minäkin heitä.
Olen itse huvikseni asunnoton, monella muulla ei ole vaihtoehtoja.
Onneksi olen siunattu isolla määrällä kavereita ja ystäviä. Minun on helppo löytää lämmin ja mukava yöpaikka vielä tosi hyvässä seurassa. Monesti asemilla hengaillessani oon jututtanut kadun miehiä, heittänyt niille safkaa, kolikoita tai tupakkaa ja kuunnellut heidän kokemuksiaan elämästä. Jos minulla on helppoa, niin sitä elämä ei ole 60-kymppiselle kusihousupulsulle. Niille tyypeille nostan hattua. Monen tarina tuntuu olevan pääpiirteissään se, että tyyppi on ollut liian herkkä jaksamaan tässä ihmisluonteen vastaisessa kilpailuoravanpyörässä.
Toimistolla. ;)
Täytyy myöntää että nyt alan olemaan tosi kyllästynyt tähän reppuelämään. Pidemmän päälle ilman omaa kotia oleminen on tuonut mulle jatkuvaa perusturvallisuus-stressiä. Myös kaikkien positiivisten rutiinien ylläpitäminen on mahdotonta ja tuotteliaisuus kärsii pahasti, kun toimiston virkaa ajaa nämä bussit. Kavereiden nurkissa on myös välillä haastavaa jaksaa keskittyä hommien hoitoon.
"Kyllä routa porsaan kotiin ajaa."
Niin, ja eiköhän se kevät taas aja tämän porsaan reppu selässä ympäri Suomen kesälaitumia. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












