Voikukan juurta on tutkittu Windsorin yliopistossa Kanadassa jo pari vuotta erittäin potentiaalisena ja täysin haittavaikutuksettomana hoitona krooniseen myelooiseen leukemiaan. Juuren on osoitettu laboratorio-oloissa tappavan syöpäsolut, mutta olevan täysin harmiton terveille soluille. Tavallisesti leukemiaa hoidetaan sytostaateilla, jotka vahingoittavat myös terveitä soluja ja joilla on huomattavia määriä sivuvaikutuksia.Voikukan juurella voi olla ristikkäisvaikutuksia sytostaattien kanssa, joten tutkijat eivät suosittele molempia hoitoja päällekkäin. Tutkimukset aloitettiin, koska alueelta löytyi useita potilaita, jotka eivät olleet parantuneet sytostaatti-hoidolla, mutta olivat omatoimisesti parantaneet itsensä voikukalla.
Sytostaatit ovat erittäin kalliita lääkkeitä, esim. vuoden hoito Glivecillä, jota käytetään leukemian hoidossa, maksaa useita kymmeniä tuhansia vuodessa. Ilmaisen voikukan käyttö syöpähoitona ei ole sinänsä uusi asia, Perinteisessä Kiinalaisessa Lääketieteessä sillä on dokumentoidusti jo ainakin joitain satoja vuosia hoidettu syöpää.
Pitkä perinne rohtona
Voikukka nähdään nykypäivänä usein vain haitallisena rikkakasvina. Kasvia löytyy joka puolelta maailmaa, ja sitä on käytetty ruoka/lääkekasvina jo esihistoriallisista ajoista asti. Käyttöhistoriaa löytyy suureen kirjoon erilaisia vaivoja niin Pohjois-Amerikan, Euroopan, Arabian kuin Aasiankin yrttijärjestelmissä. Yhteistä on se, että sitä on arvostettu ympäri maailman etenkin ruoansulatus- ja sisäelinvaivoissa. Voikukka on erinomainen yrtti maksan puhdistuksessa ja sen toiminnan tukemisessa. Se on myös voimakas diureetti, eli nesteenpoistaja, joten sen käyttöä kannatta rajata, jos kärsii liian alhaisesta verenpaineesta. Toisin kuin tavanomaiset länsi-lääketieteen käyttämät nesteenpoistolääkkeet, voikukka ei ryöstä kaliumia elimistöstä.
”Juurta varhain keväällä otettuna käytetään vesittävänä, veren puhdistavana ja vatsan pehmittävänä lääkkeenä vesi-, kelta- ja perätaudeissa, vatsan turvotuksessa, sairasmielisyydessä ja muussa. Sitä varten niistä joko tuoreeltaan puserretaan mehua, taikka keitetään väkevää lientä kuivatuista." -Elias Lönnrot, Flora Fennica – Suomen Kasvisto (
Voikukka ruokakasvina
Koko kasvi kelpaa syötäväksi. Juuret aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, lehdet ennen kukintaa ja kukat nupulla tai heti auettuaan. Juuret maistuvat etenkin keväällä kitkerältä, paistettaessa maku muuttuu siedettävämmäksi. Niitä on paahdettu kahvinkorvikkeeksi, itse olen kuivannut kuivurissa tee-aineeksi. Lehdet käy salaatteihin, smoothieisiin ja pinaatin tapaan. Varjossa kasvaneet ovat yleensä vähemmän kitkeriä. Voikukkaa voi myös fermentoida. Elias Lönnrot arvosti voikukkaa myös ruokakasvina:”Juurista, puhdistettuna, uunissa kuvetettuna ja jauhettuna saadaan, jyväjauhoilla seotettuna, hyvällistä leipää.”
