Salaatissa pohjana jättipalsamin kukkia ja kurtturuusun terälehtiä. Päällä nurmitädykkeen kukkia sekä kehäkukan että päivänkakkaran terälehtiä. "Koristeena" kuminan lehtiä ja horsman kukinto. Salaattikastikkeessa omenaviinietikkaa, hunajaa, oliiviöljyä ja mäkimeiramin/kanervan/siankärsämön kukkia.
Kukat ovat niin aromaattisia, että kastike ei usein ole tarpeen! Nyt laitoin kuitenkin, koska olen syönyt överit jättipalsamista, sekä kurtturuusun vahva maku paranee huomattavasti hunajalla.
Kukat ovat mainio lisä salaatteihin, mutta viime kesinä olen pyrkinyt tekemään paljon myös salaatteja pelkistä kukkasista. Kerääminen on yrtteihin verrattuna hidasta, mutta kukkasten parissa hengaaminen on sen verran mahtavaa ja sydäntä avaavaa touhua, että vaiva taatusti palkitaan! Toisaalta hyvästä paikasta kerää esim. kurtturuusun lehtiä ison kasan nopeasti. Hyvä pitää mielessä, että kaikki kukat eivät ole syötävissä. Lääkinnällisimpiä kukkia (kuten tässä siankärsämöä , kanervaa ja nurmitädykettä) kannattaa myös annostella pieniä määriä.
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
niin suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsissä puhuvat puut.
Minä luulen nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin.
Kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
-Eino Leino, Rauha