lauantai 22. joulukuuta 2012

Jakamisen ilo



Vanhoina aikoina, ennen ihmisen siirtymistä maatalouteen ja sen myötä omistajuuden käsitteen kehittymiseen, jos ihminen jolla oli ruokaa tapasi nälkäisen ihmisen, hän jakoi ruokansa nälkäisen kanssa. Luonnonlakien vastainen talousjärjestelmämme on kuitenkin ohjelmoinut ihmisiin periytyvän viruksen nimeltään ahneus, joka yrittää pakottaa meitä luopumaan luontaisesta inhimillisyydestämme.

"Miten minä saan tämän nälkäisen hädästä mahdollisimman suuren hyödyn? Kuinka paljon hän on valmis maksamaan jos pelastan hänet? Onko hän edes maksukykyinen hyvittämään tätä minulle jatkossa?"

Tällaiset ajatustottumukset ovat periytyneitä, eivätkä osa luontaista ihmisyyttä. Mieti vaikka elämääsi, milloin olet kokenut suurinta onnea? Omakohtaisesti nämä kokemukset ovat juurikin niissä hetkissä, kun olen voinut auttaa jotakuta tai jakaa jotakin sitä tarvitsevalle.





Tässä yksi inspiroivimmista näkemistäni Youtube-videoista ikinä! Huikeaa jakamisen iloa!


Jos silti vielä ajattelet, että kapitalismi on jees ja ahneus on luonnollinen osa ihmisluontoa, ei hätää. Taistelemme puolestasi vaikka oletkin vielä unessa.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Villimiehen kaupunki

Villimieheltä terveisiä!

Käytiin tuossa Suomen puhdasverisimmän ihmisen, eli Sepin kanssa pikku roadtripillä Lappeenrannassa, Villimiehen kaupungissa. Leprassa oli sen verran villi meininki, että se teki meikään syvän vaikutuksen.


 
Juha löi heti mestoille päästyämme nokan eteen kääpä-teetä, missä oli mm. kotimaista villiä lakkakääpää, joka paremmin Reishi-nimellä tunnetaan. Tästä alkoikin melkoinen sieni/yrtti-avusteinen flow-tila rullaamaan! Juhalla on muuten melko mielenkiintoinen kosmetiikka-projekti menossa, siitä tullaan vielä kuulemaan!

Flow vei meidät lähteen kautta Cacao Flowille, joka saa meikän täydet suositukset maamme tämän hetken parhaana ravitsemusliikkeenä! Cacao Flowilla eniten teki vaikutusta se, miten nätisti jengi toimi aidosti yhteisölliseltä pohjalta.

Pekka väänsi sellaiset setit että huhhuh!

Tommi kertoo lisää missiosta:

"Cacao Flow:n missiohan on yhdistää meidät ja kehittää yhteisöjen voimilla toimivat "ruokala-bilemestat". Ruuat koostuu tietysti niin paljolti lähivillisapuskasta kuin toteutettavissa on, omaa tuotantoa sekä pelloilta että joka Freshtaurantista (paikan päällä tehdään idut, versot, hapatteet..), lähiluomutilojen kanssa tiiviit yhteystyöt ja jotain planeetan parraimpii supereita sekä idän luonnonlääketieteitten yrttejä LÄÄKKEIKSI myös. Cacao Flow ja tulevat Cacao flowt tehdään kierrätysmateriaaleista, kehitys on aina jatkuvaa kohti puhtainta, luontoystävällistä, terveintä ja totuudellisinta meininkiä. Yhdistymällä uskomme tämän mahdollistuvan ja leviävän koko planeetalle . Tarkoitus tulla mistään riippumattomaksi, itsenäiseksi ja omavaraiseksi yhteisöksi kunnes koko maailma "pelittää". Flow-Kollektiivi tai Flow Family onkin sitten se keskus, jonka ympärillä Cacao Flow, Soma Flow, Flow Ayurveda, Wild Flow, Flow Wear, Raw Flow, Flow Fitness, Flow Meditation ym. kaikki toimivat ja mahdollistivat. Yhdessä yhdistymällä yhteisöksi pääsemme jokainen toteuttamaan just sitä mitä halutaankin ja mitkä on niitä omia vahvuuksia."



Cacao Flow:ssa pidin ekan "Kaikkein villeimmät jutut"-luennon. Saatiin mielenkiintoiset jutut pystyyn ja muutama tunti meni kuin siivillä. Jos nappaa, ekat 40 minuuttia audiota löytyy täältä. Massiivinen paketti kaikesta villistä, aihealueina kaikki mahdollinen ihmisen kehityksestä villiin seksiin. Jos haluat meikän luennoimaan villiruoasta tai mistä tahansa muusta villistä, ota yhteyttä.

Seuraavaksi oon vauhdissa Porissa 12.1. villiruoka-aiheisen luennon merkeissä!


perjantai 7. joulukuuta 2012

Katto pään päällä

Tänään aamulla heräsin hyvän ystäväni lattialta säkkituolista. Maailman hurmaavin koira innostui heti heräämisestäni siinä määrin, että olisi ollut tosi vaikeaa olla hymyilemättä. Minulla oli mukavan lämmin ja tunsin oloni äärettömän kiitolliseksi, etenkin koska olin viettänyt edellisen yöni valitettavasti vanhassa mummulassani 14-asteisessa lämmössä.

Suurimman osan elämääni pidin täysin itsestään selvänä, että mulla on katto pään päällä, lämpöä, vettä ja sähköä käytettävissä, enkä osannut arvostaa näitä asioita tarpeeksi. Hyvinvoivassa Suomessa noi on kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä saatavilla.



Nyt olen ollut 16 kuukautta asunnottomana, tosin täysin omasta tahdostani. Irtisanoin vuokra-asuntoni kesällä 2010, suurimpana syynä se, että etenkin tuohon aikaan olin hyvin liikkuvainen. Halusin kokeilla vapautta tietystä osoitteesta ja rutiineista. Täytyy sanoa, että tämä on ollut upeaa aikaa. Oon oppinut paljon itsestäni, muista, elämästä, vapaudesta, villiydestä, turvattomuudesta, irtonaisuudesta, läsnäolosta, ihmissuhteista ja mitä erilaisimmissa paikoissa nukkumisesta.

Todellakin, hurjien vapaus-fiilisten lisäksi oon myös käynyt läpi vahvoja turvattomuuden tunteita, muistuu mieleen kun viime talvena istuin Tampereen juna-aseman tunnelissa pari tuntia tippa silmässä, kun en tiennyt yhtään mihin lähtisin. Oisin halunnut vain yöksi kotiin, jota ei ollut.

Myös se, että kuinka riippuvainen oikeasti olenkaan muista ihmisistä on konkretisoitunut niin, että arvostan koko lajiamme aikaisempaa enemmän. Tuskin olisin selvinnyt hengissä yksin tätä aikaa. Olemassaoloni on täysin riippuvaista ostetun ruokani tuottajista, sähköyhtiön asentajista, Onnibussin kuskeista, aasialaisista jotka ovat kasanneet läppärini ja ennen kaikkea omasta lähipiiristäni, ystävistäni.


"I am what I am because of who WE are." -Lil' Joe



Nyt kun olen saanut perspektiiviä riippuvuuteeni muista, arvostan muita ihmisiä aiempaa enemmän. Suuret kiitokset kaikille teille rakkaille, jotka ootte majoittaneet meikää, saunoittaneet, lainanneet latureita sun muuta tavaraa, antaneet mun pestä pyykkiä ja ylipäänsä olleet läsnä! <3

Olen lapsesta asti ollut ehkä liiankin itsenäinen. Äitini kertoi minun tahtoneen vaihtaa vaipatkin "ITTE". Avun pyytäminen on jostain syystä ollut aina todella vaikeaa. Oon ennemmin nähnyt 1000-kertaisen vaivan tai antanut hommieni kusta, kuin uskaltanut pyytää apua. Tämä iso läksy kaikkien meidän keskinäisestä riippuvuudesta on auttanut mua hyväksymään sitä, että kaikkea en voi hoitaa itse ja monesti on hyvä pyytää muiden apua. Huomasinkin, että ystäväni auttavat minua hyvin mielellään kaikessa mahdollisessa, kuten minäkin heitä.

Olen itse huvikseni asunnoton, monella muulla ei ole vaihtoehtoja.


Onneksi olen siunattu isolla määrällä kavereita ja ystäviä. Minun on helppo löytää lämmin ja mukava yöpaikka vielä tosi hyvässä seurassa. Monesti asemilla hengaillessani oon jututtanut kadun miehiä, heittänyt niille safkaa, kolikoita tai tupakkaa ja kuunnellut heidän kokemuksiaan elämästä. Jos minulla on helppoa, niin sitä elämä ei ole 60-kymppiselle kusihousupulsulle. Niille tyypeille nostan hattua. Monen tarina tuntuu olevan pääpiirteissään se, että tyyppi on ollut liian herkkä jaksamaan tässä ihmisluonteen vastaisessa kilpailuoravanpyörässä.

Toimistolla. ;)


Täytyy myöntää että nyt alan olemaan tosi kyllästynyt tähän reppuelämään. Pidemmän päälle ilman omaa kotia oleminen on tuonut mulle jatkuvaa perusturvallisuus-stressiä. Myös kaikkien positiivisten rutiinien ylläpitäminen on mahdotonta ja tuotteliaisuus kärsii pahasti, kun toimiston virkaa ajaa nämä bussit. Kavereiden nurkissa on myös välillä haastavaa jaksaa keskittyä hommien hoitoon.

"Kyllä routa porsaan kotiin ajaa."

Niin, ja eiköhän se kevät taas aja tämän porsaan reppu selässä ympäri Suomen kesälaitumia. :)