Miksi villiruokaa?

VAROITUS! Artikkelin lukeminen voi johtaa vakaviin positiivisiin muutoksiin terveydessä ja rahatilanteessa, sekä hurahtamiseen ulkoiluun ja luonnon antimiin! VAROITUS!


Viimeaikaiset lähi- ja luomuruokabuumit ovat osoittaneet sen, että ihmisiä kiinnostaa kovasti syömänsä ruoan alkuperä. Tällä hetkellä olemmenkin valitettavan kaukana puhtaasta, ravinnerikkaasta ja lajityypillemme ominaisemmasta ravinnosta. Laajan elämäntyön luonnonkasvien parissa tehnyt professori Toivo Rautavaara totesi jo toisen maailmansodan jälkeen, että kansantaudit kuten diabetes ja hammasmätä loistivat poissaolollaan sotavuosina, mutta palasivat heti, kun ihmiset luopuivat "korvikkeiden" käytöstä. Monet ravinnerikkaat luonnontuotteet saivat pula-ajan ruoan leiman ja niitä ei enää kehdattu käyttää. Ihmisen n. 2 miljoonaa vuotta kestäneen evoluution (tai luomiskaaren) aikana olemme syöneet maataloustuotteita, kuten maitoa ja viljoja, vasta alle 10 000 vuotta. Tämä on liian lyhyt aika siihen, että genetiikkamme olisi mukautunut hyödyntämään uusia ravinnonlähteitä tehokkaasti. Tästä osoituksena mm. laktoosi-intoleranssi, keliakia ja muut yliherkkyydet, jotka pidemmän ajan kuluessa voivat tuhota yksilön terveyden totaalisesti.




Viime vuosikymmeninä elintapoihin sidonnaisten kroonisten sairauksien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Kaikkein eniten ruokamme on muuttunut juurikin vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana, kun ruokaa on ryhdytty viljelemään ja prosessoimaan teollisesti. Vain muutama sukupolvea sitten ei ollut olemassakaan pastöroitua ja homogenoitua maitoa eikä mikropizzaa, keinotekoisista makeutusaineista puhumattakaan. Lehmät söivät niiden luonnollista ruokaa, eikä Etelä-Amerikasta tuotettua geneettisesti muunneltua soijarehua. Ihmiset ovat kautta aikain syöneet sairaita eläimiä vain pakottavassa tilanteessa, nykyään taas tuotannon myötä lähes kaikki syömämme eläimet ovat jollain tavalla sairaita. Tehtaissa valmistetuissa ruoissa käytetään myös lukuisia erilaisia lisäaineita, joiden pitkäaikaisvaikutukset terveyteemme tunnetaan kovin huonosti. Menossa on maailmanlaajuinen ihmiskoe kokonaan uudenlaisella ravitsemuksella. Me suomalaiset olemme perimältämme kaikista euroopan kansoista lähimpänä metsästäjä-keräilijää, joten juurikin me hyödymme kaikkein eniten villiruoan syönnistä.



Kaikki syömämme ruoka on pohjimmiltaan villiä. Kasveista on kuitenkin jalostuksen myötä kadonnut paljon vaikuttavia aineita. Kokoa on pyritty venyttämään, ja tämä on tapahtunut ravintoaineiden kustannuksella. Villeinä kasvaneissa on aina vahvempi tuoksu, väri ja maku, jotka ovat mainioita indikaattoreita kasvin terveellisyydestä. Jokainen voi testata itse tämän vaikkapa vertailemalla villejä metsämustikoita ja viljeltyjä pensasmustikoita. Jälkimmäisissä on kasvanut jalostuksen myötä lähinnä koko sekä sokeripitoisuus, varsinaisten ravintoaineiden määrä on taas romahtanut. Saman vertailun voi tehdä muillakin ruoilla, kuten vaikkapa hirven-/naudanlihalla, nokkosella/pinaatilla, voikukan lehdellä/jäävuorisalaatilla. Sanomattakin on selvää, että oikeissa käsissä voimakkaan aromaattisesta villiruoasta saa todella herkullista, siksi maailman paras ravintolakin tarjoaa villiruokaa.

Pitkälle jalostettujen kasvien syöminen johtaa siihen, että saamme ruoasta suhteessa liikaa energiaa ja liian vähän ravinteita. Tiede on todistanut kaikilla tutkituilla organismeilla hiivoista rhesus-apinaan, että liiallinen energiansaanti lyhentää elinikää ja aiheuttaa sairauksia kuten liikalihavuutta, diabetestä, sydäntauteja, syöpää ja aivosairauksia. Elämme pidempään ja terveemmin, kun saamme ruoasta vähemmän energiaa mutta paljon erilaisia ravinteita, eli täysin päinvastaisesti mihin suuntaan ruokaamme on pyritty jalostamaan. Tästä onkin pohjimmiltaan juuri kyse "superfood"-intoilussa.

Myös tuotantotavat vaikuttavat paljon ravintosisältöön. Kasvi tarvitsee kasvaakseen kunnolla useita kymmeniä erilaisia yhdisteitä maasta. Tehoviljelyssä käytetään usein vain kolmea pääravinnetta, typpeä, fosforia ja kaliumia. Ne riittävät kyllä siihen, että kasvi kasvaa nopeasti kokoa, mutta sen mikroravinne-, esim. mineraali- ja hivenainepitoisuudet jäävät auttamatta heikoiksi. Tästä johtuen länsimaiden asukkaista esim. noin 80% kärsii magnesiumin puutoksesta, jota ostetaan sitten kaupasta lisäravinteena. Villit kasvit ovat saaneet kasvaa siellä missä ne itse viihtyvät, joten niiden ravinnepitoisuudet ovat täysin omaa luokkaansa. Vaikkapa kaikille tutussa nokkosessa on yli kolme kertaa enemmän kalsiumia kuin maidossa ja miltei viisi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.

Olemme tottuneet arvioimaan ruokaa lähinnä sen hinnan perusteella. Ruoassa säästäminen on kuitenkin säästöä väärästä päästä, koska koostumme pitkälti siitä mitä olemme viimeisen vuoden aikana syöneet. Tällä on hyvin perinpohjainen vaikutus terveyteemme ja suorituskykyymme. Rahan säästäminen terveyttä uhraamatta on kuitenkin helposti mahdollista, koska villiruoka on täysin ilmaista. Silti joka vuosi metsiimme jää mätänemään yli 95% marja- ja sienisadosta, samalla kuin suurin osa ruoastamme kuljetetaan tänne ulkomailta. Yrteistä korjataan talteen varmasti vielä pienempi osuus.

Tutumpien nokkosen, vuohenputken, voikukan ja ketunleivän lisäksi läheltämme löytyy satoja ravinnoksi ja rohdoksi sopivia kasveja. Niiden tuntemus ja käyttö ovat kuitenkin valitettavan vähäistä. Suomalainen lapsi tunnistaa paljon enemmän yritysten logoja kuin tavallisia luonnonkasveja, kun taas Kalaharin autiomaassakin tavallinen 12-vuotias osaa hyödyntää jo yli 200:aa eri kasvia. Suurin osa lääkkeistä perustuu suoraan luonnosta saataviin aineisiin. Ruokien jalostuksen myötä nämä puuttuvat ravinnostamme. Kasveissa nämä vaikuttavat aineet ovat läsnä pienemmin pitoisuuksin ja valmiissa paketissa. Kokonaisten yrttien käyttöä lääkinnässä on systemaattisesti painettu alas, koska niitä ei voi patentoida, eli liikevoittoa ei lääkefirmoille synny. Mikäli syöt villejä yrttejä, sieniä ja marjoja, pienennät todennäköisyyttä joutua asioimaan lääkärin kanssa. Perustellusti uskallan väittää, että kaikkein parhaat ruoat ja lääkkeet ovat täysin ilmaisia, valitettavasti tämä yhtälö ei sovi kovin hyvin nykyisiin vallalla oleviin uskomusjärjestelmiimme.

Nyt kun kerran jaarittelu vei Kalahariin asti, tässä hieman viisautta bushmaneilta:



Koska osa kasveista voi olla huomattavankin myrkyllisiä, ethän syö mitään kasvia mitä et 100% varmasti tunnista!

9 kommenttia:

  1. Aivan loistava kirjoitus! Kiitos <3

    VastaaPoista
  2. tuo nokkonen yllätti. metsälle siis!

    VastaaPoista
  3. Moi!

    Hyvin laadittua kirjoitusta on hauska lukea, kiitoksia tästä.

    Tekstissä on kuitenkin pari kohtaa, joihin haluan ottaa kantaa agrologina. Tekstistä jäi vaikutelma, ettei modernissa tehomaataloudessa hyödynnetä kuin pääravinteita (N-P-K). Mikroravinteita (sinkki, rauta, molybdeeni, yms) käytetään yhtä lailla pelto- ja kasvihuoneviljelyssä, muuten viljelyskasvit jäisivät muotopuoliksi ja satoa tulisi melkoisen heikosti. Pelloista tuota ravinnetilannetta seurataan tietyllä järjestelmällä ylilannoituksen välttämiseksi, kasvihuonetuotannossa puolestaan käytetään useimmiten esilannoitettua turvetta kasvualustana sekä maaperästä louhittuja tai öljystä tuotettuja mineraalilannoitteita kastelulioksessa.

    Villiruoka on "laatikon ulkopuolelta" ajattelua parhaimmillaan, se vapauttaa yksilön markkinatalouden luomasta shitsteemistä.

    VastaaPoista
  4. Ihania juttuja, kiitos tästä tietopaketista! Jaoin jutun facebook-sivulleni, ja lisäsin blogin seuraamislistalleni :--) Kaunista kevättä!

    VastaaPoista