perjantai 20. tammikuuta 2012

Sydäntalvella ruokaa metsästä?


Videon kesto 4:01


Puiden sisäkuoret

Miltei kaikkien puulajien sisäkuoret ovat syötäviä, monet jopa raakana. Pihkaisten havupuiden sisäkuoret on parempi esikäsitellä haitallisten aineiden irroittamiseksi. Sisäkuori on ainoa elollinen osa puun runkoa, kuori ja sisäosa ovat "kuollutta" puuta. Yleisesti ottaen lähempänä puun keskiosaa oleva sisäkuori on paremman makuista kuin kuoren lähellä oleva. Nyrkkisääntönä voi karkeasti sanoa, että vaaleat ja vihreät osat sisäkuoria ovat syötävissä, ruskeat kannattaa jättää rauhaan.

Puiden sisäkuoret eivät energiasisällöltään vastaa viljoja, mutta muutoin ne ovat huomattavasti ravinnerikkaampia. Esim. männyn nila- ja jälsikerrokset sisältävät huomattavia määriä mm. kuitua, sinkkiä, rautaa, mangaania ja flavonoideja. Keväällä, kun kasvu aktivoituu, kuorten ravintosisällöt ovat parhaimmillaan ja ne on myös irtoavat helpoiten. Mikään ei silti estä talvella hätäruokana hyödyntämästä sisäkuoria!


"Niitä jotka voivat syödä puita ja juoda vettä, ei voi pakottaa paholainen, saati sitten kukaan ihminen." -Piispa Jens Beldenak, 1521


Amerikan alkuperäiskansat ovat perinteisesti hyödyntäneet puita paljon, niin ruokana, lääkkeenä kuin materiaaleina rakennelmiin ja tavaroihin. Koivun kuorestakin on tehty jopa kanootteja ja kattiloita! Lähinnä männystä valmistettua pettua on käytetty täällä etelämpänä Suomessa pääasiassa katovuosien hätäruokana, mutta lapissa sitä on osattu arvostaa herkkuna jo pitkään.

Luonnosta syötäväksi kelpaavia kasveja arvioidessa on hyvä tarkkailla sitä mitä muut nisäkkäät syövät. Esimerkiksi hirvi syö talvisin mieluiten pihlajaa, pajuja (luonnon aspiriinia!), haapaa, katajaa, koivua ja mäntyä. Leppää ja kuusta hirvi syö harvoin. Myös useimmat jalot lehtipuut sekä ulkomaiset puulajit, kuten lehtikuusi, kelpaavat hirville.



Videon kesto 1:43


Neulaset


Neulasia voi keittää teeksi tai pureskella sellaisenaan, tosin niitä ei välttämättä kannata niellä, vaan sylkeä jonkin aikaa mutustellut havut pois. Neulasissa on huikea ravintosisältö, esim. männyn neulasissa on 5-6 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa! Niillä pohjois-amerikan alkuperäisväestö piti talvisin keripukin loitolla. Männystä ja katajasta irtoaa parhaat teet, kuusikin on käyttökelpoinen. Jotkut keittävät teen, itse suosin mielummin hauduttelua, jotta C-vitamiinia ei tuhoudu liikaa. Hauduttamalla neulasista irtoaa parhaat teet vasta toisella tai kolmannella haudutuskerralla. Männyn neulaset kannattaa pätkiä pienemmiksi.



Puolukan lehdillä on paljon suotuisia terveysvaikutuksia, niitä on käytetty mm. virtsatietulehdusten, reumatismin, ripulin ja diabeteksen hoidossa! Soveltuvat haudutettavaksi teenä joko raakana, kuivattuna tai paahdettuna.



Suopursu sisältää keskushermostolle myrkyllisiä terpeenejä, joten sitä ei enää virallisesti suositella käytettäväksi sisäisesti. Selviytymistilanteessa talviolosuhteissa näin pätevää rohtoa ei kuitenkaan kannata jättää hyödyntämättä! Suopursu sisältää voimakkaan antibakteerisia eteerisiä öljyjä, jotka vaikuttavat tulehdusta poistavasti, lihaskouristuksia vähentävästi ja limaa irrottavasti. Tällä vanhalla apteekkirohdolla on perinteisesti hoidettu sisäisesti esim. astmaa, hinkuyskää, reumatismia, ripulia, punatautia ja ihottumia. Käytetty myös lemmenrohtona sen kiihdyttävien vaikutusten vuoksi! Ulkoisesti sitä on käytetty mm. ihosairauksien ja reumatismin hoitoon. Suopursua on myös käytetty koiden, hiirien ja muiden tuholaisten karkoitukseen esim. vinteiltä ja aitoista.


Marjat

Pihlajanmarjoja voi löytyä hyvinkin helmikuulle asti, jos linnut eivät ole ehtineet apajille. Pakkasten tultua niiden maku laimenee huomattavasti syksyn happamuudesta. Lumen alta voi löytää esim. karpaloita, mutta silloin pitää tietää tarkkaan mistä etsiä, lumen penkominen on aikaa ja energiaa kuluttavaa touhua.


Katajanmarjoja, jotka ovat oikeammin käpyjä, voi kerätä ympäri vuoden. Kerää vain tummia ja sinisiä marjoja, älä koskaan vihreitä raakileita! Teeksi haudutettuna pätevä rohto mm. nesteenpoistoon, lieviin munuais-, rakko- ja virtsatietulehduksiin, ruokahaluttomuuteen ja verta puhdistamaan. Suussa pureskeltuna tuhoaa bakteereja ja raikastaa hengityksen. Mainio mauste esim. hapankaaliin ja riistaruokiin!


Kallioimarre

Kallioimarteen makea lakritsimainen juurakko on talven maukkainta survival-ruokaa! Kyseessä on hyvinkin lääkinnällinen kasvi, jolla on hoidettu tuhansia vuosia etenkin hengitys- ja sisäelinsairauksia, sekä käytetty yleisesti vahvistavana yrttinä. Koska lehdet säilyttävät vihreytensä talvella ja kasvi viihtyy kallioisissa rinteissä, sitä bongaa myös lumisina aikoina. Kuuleman mukaan lehdet palavat mainiosti piipussa! Jos kyseessä ei ole selviytymistilanne, kerää löytöpaikalta vain osa juurakosta, jotta harvinaistunutta kallioimarretta voidaan nauttia jatkossakin! KUVA


Käävät

Talvi on hyvää aikaa spottailla pakuria ja muita kääpiä.


Isohirvenjäkälä

Isohirvenjäkälää, eli tutummin islanninjäkälää voi ravinnoksi kerätä talvellakin, mutta sitä ei kannata haitallisten happojen vuoki syödä ilman esikäsittelyä! Hapot voi neutraloida emäksisessä nesteessä, jossa yksi osa koivuntuhkaa ja 9 osaa vettä kiehautetaan ja isommat tuhkat siivilöidään pois. Nesteessä jäkälää liotetaan ainakin vuorokausi, mielellään useampi, jonka jälkeen se valutetaan, huuhdellaan ja keitetään ravinnoksi. Keittämisen jälkeen jäkälän voi halutessaan kuivata ja jauhaa. Jäkälä sisältää paljon hiilihydraatteja, sekä huomattavia määriä kivennäisaineita, etenkin rautaa ja sinkkiä. Jäkälät keräävät itseensä paljon raskasmetalleja, joten niitä ei kannata hyödyntää ainakaan täällä etelässä kuin erikoistilanteissa. Muita jäkäliä kuin islanninjäkälää ei suositella syötäväksi milloinkaan. KUVA


---


Keväämmällä teen varmaankin syventävät blogaukset ainakin sisäkuorista ja petusta! Koitin olla jaarittelematta liikaa, jos haluat tietää jostain lisää niin laita kommenttia, jatkan mielelläni siellä!


12 kommenttia:

  1. puolukanlehtien paahtaminen kuullostaa kokeilun arvoiselta. olis tosi siistiä jos sen ihanan maun sais vieläkin voimakkaammaksi!
    mutta mitä tekee paahtaminen ravinteille?
    onko paahdetuista lehdistä haudutettu tee sitten vain enemmän makuhermoja hivelevä, mitä luulet?

    -lemmitty

    VastaaPoista
  2. Paahtamista en ole itse vielä kokeillut,luulen että pointtina siinä on juurikin tuo maun parantaminen/vahvistaminen. C-vitamiini kuolee ainakin paahdettaessa, mutta toisaalta joistain muista ravinteista se saattaa tehdä vapaammin saatavia.

    Voisko kombinaatio paahdetuista/tuoreista/kuivista lehdistä olla kokeilemisen arvoinen homma?

    VastaaPoista
  3. Onpa tosi mielenkiintoinen kirjoitus! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon, kun teit näin hyödyllisen tietopaukun!

    VastaaPoista
  5. Heippa, onko mahdollista keittää suopursusta teetä turvallisesti. Kuulema ne kaasut ovat vaarallisia.

    VastaaPoista
  6. Hei, voiko syödä koivun nilaa niin kuin pettuleipä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen japanilainen. Minä kirjoitin huonosti.
      Minä tarkoitin että voivatko ihmiset syödä koivun nilaa niin kuin pettuleipä?

      Poista
  7. Hieno postaus. Jos kerkeät lisää kertoa miten hyödyntää esim pihlajan puun sisäosia ravintona

    VastaaPoista