Näillä eväillä isopappani eli 95-vuotiaaksi

Kuvassa isopappani Nikolai ja meikäläinen 80-luvun alkupuolella.


Isopappani eli pitkän ja suhteellisen terveen, vaikkakin rankan elämän. Olen pitkään miettinyt mitä kaikkea pappa sitten söi. Taannoin haastattelin isotätiäni asian tiimoilta.

Fyysinen työ rakennuksilla teki varmasti hyvääkin hänelle, vaikkakin pienistä selkävaivoista kärsikin. Vapaa-aikanakin hän tykkäsi liikkua, etenkin paljon metsässä. Muuten Niku-pappa oli vanhuuteen asti terve mies, joten hän välttyi siihen asti lääkityksen tuomalta turhalta kemikaalikuormalta.

Terveyttä on varmasti verottanut 3,5 vuotta keskitysleireillä Tammisaaressa ja Hämeenlinnassa kansalaissodan jälkeen. Varmasti stressaavaa on ollut myös myöhemmin kasvattaa yksinhuoltajana kaksi tytärtä kaiken muun ohessa.

Pitkää ikää ja terveyttä on varmastikin avittanut kalorirajoitus, eli kulutusta pienemmän kalorimäärän syöminen, joka kaikilla tutkituilla organismeilla hiivoista rhesus-apinaan on pidentänyt elinikää ja vähentänyt sairastelua. Kalorirajoitusta sovellettaessa on tärkeää, että kroppa saa kuitenkin kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, joten pitkää ikää on turha tavoitella höttöhiilarit lautasella.

Kokonaisuutena papan ruokailu vaikuttaa nykypäivän länkkäridieettiin verrattuna erittäin terveelliseltä. Itse asiassa monta kertaa tuli mieleen Olli Postin muutama vuosi sitten kirjoittama mainio Nutrix-kirjanen, jota suosittelen lämpimästi kaikille terveydestään kiinnostuneille!

Papan syömä ruoka on ollut paljolti villiä tai itse ilman kemikaaleja viljeltyä ja prosessoimatonta.


Juomat

Pappa joi mieluiten lähde- ja kaivovettä, joissa hän myös peseytyikin suurimman osan elämästään. Vesijohtovettä meni alas ainoastaan kahtena viimeisenä vuosikymmenenä. Hän joi aamuisin kahvia kupin tai kaksi, myös teetä joi mielellään usein. Kova ryyppymies pappa ei ollut, mutta usein hän otti konjakkia suullisen, "lääkkeeksi".

Lähdevesi on myös oman ravintoajatteluni kulmakivi, siitä lisää juttua joskus myöhemmin. Pienissä määrissä kahvikin on ok, teellä on jo enemmän terveysvaikutuksia. 1-3 annosta alkoholiakin päivässä on sydämelle ja verisuonille hyväksi. Konjakki ja muut tummemmat viinat ovat paljon parempi valinta kuin kirkkaat.


Lintuja ja riistaa

Ahkerana metsällä kävijänä pappa pyysi paljon lintuja, pääasiassa metsoja, teeriä, pyitä sekä muuta riistaa kuten peuroja ja hirviä. Painopiste oli kuitenkin vahvasti linnuissa. Lihaa ei juuri koskaan ostettu, keväällä taloon tuli porsas, joka söi jätteitä, hengasi maatilalla ja teurastettiin talvella.

Näissä on hurja ero nykypäivän stressaantuneisiin ja paikallaan seisotettuihin, maissilla, soijalla ja antibiooteilla ruokittuihin teholihoihin. Tervettä on myös se, että hän metsästi ja käsitteli eläimet itse, muoviin pakatun lihan syöminen raaistaa ihmisen luonnetta enemmän.


Kalaa

Silakoita sekä järvikaloja, kuten muikkuja, ahvenia, haukea, lahnaa ja siikaa.

Nämä kalat ovat olleet puhtaita, nykypäivänä keskivertosuomalainen saa suurimman osan ravintonsa raskasmetalleista ja muista vierasaineista eläintuotteista, joista eniten kalasta. Muutoin kala on paljon terveellisempää syötävää kuin nisäkkäät. Rautakauden suomalainen söi päivittäin melkein kilon kalaa, nykyään samalla määrällä saisi ennen pitkää raskasmetallimyrkytyksen. Nykyään järvikala on paljon parempi valinta kuin Itämeren myrkkypommit.


Sieniä

Paljon kului metsäsieniä monipuolisella kirjolla, niin tuoreena, kuivattuna kuin suolattuna.


Marjoja

Metsämarjat olivat myös olennainen osa papan ruokapöydässä sekä metsäretkillä. Suosikkeina puolukka ja mustikka. Myös pihassa kasvoi viinimarjoja, mansikkaa ja karviaisia.


Juureksia

Naurista, lanttua, punajuurta, porkkanaa ja perunaa. Huomattavasti tasaisemmin kuin nykypäivän perunavoittoisessa "ruokakulttuurissa".

Peruna on vähiten ravinteikas juures. Se sisältää yhteensä 83% tärkkelystä ja sokereita, eli "nopeita hiilareita".


Kasviksia

Pappa piti kaikista kasviksista, etenkin kaaleista. Pappa kasvatteli mielellään pihassa kaikenlaista, mm. salaatteja ja tomaatteja.


Viljaa

Rukiista itse leivottua hapanleipää, ohrapuuroa sekä joskus myös pullaa. Vehnäjauhoista tehtyä klimppisoppaa pappa vältteli parhaansa mukaan, koska se aiheutti hänen mielestään "ruumiintukkoja".

Sitähän se vehnä tekee, tukkii ruumiin. Täysjyvärukiista hapanjuureen tehty ruisleipä on eittämättä terveellisin vaihtoehto leivistä. Kovaa ruumiillista työtä tekevälle leipä onkin tarpeen, mutta se on iso tekijä nykypäivän lihavuus-epidemiassa.


Maitotuotteita

Pappa ei juonut maitoa, mutta hän käytti jonkin verran itse valmistettua piimää ja viiliä.

Maitotuotteet tulisikin nauttia juuri näin, raakamaidosta hapatettuina, jos niitä syö. Pastöroimalla ja homogenoimalla tuhottu friikkimaito ei ole missään määrin terveellistä, sanoi teollisuuden propagandaelin asiasta mitä tahansa.


Mausteet

Harmaata merisuolaa, pippureita, kuivayrttejä ja muita mausteita.


Tuoreyrttejä

Pappa piti etenkin tuoreesta tillistä ja persiljasta. Isotätini mukaan villiyrttejä ei ainakaan usein kotona syöty, mutta pappa tiesi kuitenkin niiden käytöstä, joten sopii olettaa että metsäretkillä ovat villiyrtitkin maistuneet.


Pähkinät ja siemenet

Pähkinöitä ja siemeniä pappa söi myös kuulemma joskus. Isotätini ei muistanut asiasta tarkemmin.